Sururyhmä alkavat Pälkäneellä ja Luopioisissa

Pälkäneen seurakunnan sururyhmät alkavat jälleen pyhäinpäivän jälkeen.  Toinen ryhmistä järjestetään Pälkäneellä ja toinen Luopioisissa.

Sururyhmät ovat vertaisryhmiä läheisensä menettäneille. Niiden toiminta on sijoitettu marras-tammikuulle siksi, että moni sureva kokee vuoden pimeimmän ajan kaikkein raskaimmaksi.

Sururyhmään voi osallistua, vaikka läheisen kuolemasta olisi kulunut jo useampi vuosi.

Pälkäneen sururyhmä alkaa tiistaina 10.11. klo 18 Onnenkengässä.

• Ryhmää vetävät diakonissa Virpi Kangasniemi p. 040 7120 567 ja  diakoni Päivi Giren p. 040 7120 568

• Seuraavat kokoontumiset sovitaan yhdessä osallistujien kanssa.

Luopioisten sururyhmä alkaa Luopioisten seurakuntakeskuksella lauantaina 14.11. klo 15

• Ryhmää pitää kappalainen Janne Vesto p. 040 7120 563.
• ryhmä kokoontuu lauantaisin tai sunnuntaisin. Seuraavat kokoontumiset sovitaan yhdessä.

Molemmat ryhmät kokoontuvat 6 kertaa 1-2 viikon välein. 

Kokoontumissa keskustellaan asioista, joita useimmat rakkaan ihmisen menettäneet joutuvat käymään läpi:

• kuolemasta
• surusta
• käytännön asioista
• omasta jaksamisesta
• tulevaisuudesta.

Yhden kokoontumisen kesto on 1½ tuntia.

Sururyhmään voi ilmoittautua ryhmän vetäjälle, mutta myös ilmoittamatta voi tulla mukaan. Toisen kokoontumiskerran jälkeen ryhmiin ei enää oteta uusia jäseniä.

Seurakuntavaalien ehdokasasettelu päättyi

Pälkäneen seurakunnan seurakuntavaaleihin jätettiin 15. 9. mennessä yksi valitsijayhdistyksen ehdokaslista, Pälkäneen seurakuntalaisten valitsijayhdistys.

Viimeiset 20 vuotta seurakunnassa on ollut kaksi alueellista valitsijayhdistä Luopioisten ja Pälkäneen ehdokkaat. Nyt Pälkäneen ja Luopioisten ehdokkaat ovat samalla listalla.

Kirkkovaltuustoon valitaan 17 jäsentä, aiemmin 19 jäsentä.

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys on 3.-7.11.

Varsinainen vaalipäivä on su 15.11. klo 11-20 Pälkäneen kirkossa.

Järjestelypäivä - hartauskirjoitus viikolle 37

Siivosin tietokoneelta tiedostokansioita. Kaikenlaista sitä onkin tallessa, minkä on unohtanut tallettaneensa. Alkoi tuntua siltä, että oma pää kaipaa samanlaista järjestelyä ja lähdin kävelylle rantaan.

”Hyvää päivää puuvanhus! Mitähän lie sinäkin nähnyt elämäsi aikana.”

Mitenhän vanha tuon kokoinen puu muuten on? Minun maailmassani se on kasvanut aina tässä laiturin vieressä, mutta joskus on ollut toisin.

Tässä vanhassa laiturissa oli aiemmin kiinni lasten ukin vene. Lapseni tuumasi viimeksi täällä ollessamme, että ”Ukin piti kunnostaa vene, mutta siltä loppui aika kesken. Joskus ihmisiltä loppuu aika kesken.”

Ajattelin silloin, että olipas kauniin filosofinen lausahdus noin pieneltä ihmiseltä. Luulen, että minä murehdin ihan liikaa kesken olevia asioita.

Oma pappani kutsui lapsia ”pieniksi eläviksi”. Siinä oli ihminen, jolta opin paljon. Aina oli jotain työn alla. Varmaan jäi jotain tekemättäkin.

Pappa osasi korjata kaiken. Kerran hän korjasi minun lenkkarini, josta lähti pohja irti.

Täytyykin muistaa ostaa lapsille syksyksi isommat lenkkarit. Omistakin näyttää tulevan kohta varvas ulos.

Kas! Tänne on tullut vielä lisää kantarelleja. Hyvä, kun en astunut päälle.

Edellisistä tuli herkullinen pitsa. Harmi, etten muista, mikä se juustonpala oli, jonka punalappuisena keräsin kaupasta kyytiin. Se oli herkullista.

Kotiin palatessa täytyy muistaa kirjoittaa ostoslistaan lenkkarit ja se vihreäkuorinen juustonpala. Jos sitä vaikka olisi vielä, niin katson sen nimen talteen.

Sitä en kyllä tiedä, mihin sen tiedon tallettaisi. Yksi minun ystäväni ottaa asioista kuvia ja sitten järjestää niitä puhelimessa eri kansioihin talteen. Sieltä se sitten niitä tarpeen tullen etsii.

Minäkin yritän välillä sitä taktiikkaa, mutta kuvani ovat iloisesti sikin sokin, enkä minä edes muista, mistä kaikesta otan kuvia. Tovi sitten löysin vahingossa kuvan reseptistä kahden vuoden takaa, mutta en koskaan muistanut sitä kokeilla.

Nyt voisinkin itse asiassa kokeilla jotain reseptiä, kun kauppaan täytyy kuitenkin kohta lähteä.

Kävelen kotiin. Keittiön pöydällä minua odottaa täysi kupillinen kylmentynyttä kahvia…

Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Matt. 6:27 ja 34

”Rakas Jumala, pääni on täynnä ajatuksia. Kiitos, että ympärillämme on niin paljon kaikkea ihmeteltävää, mutta välillä on vaikea löytää oikeat asiat oikealla hetkellä. Auta minua näkemään tärkeät asiat ja pienet ihmeet, kun tarvitsen niitä. Kiitos, että meillä ihmisillä on lupa joskus myös unohtaa asioita.”

Maija Kulju, vs. nuorisotyönohjaaja

Soppakahvio jatkuu Onnenkengässä

Kirkkoneuvoston päätöksiä

Matkalla – mihin?

Toivo

Kirkkoneuvoston kokouksen asioita

Tervetuloa hakemaan mielenrauhaa kesän tiekirkoista!

Pälkäneen seurakunta käynnisti vaalivalmistelut