Pienen esineen tärkeä viesti

Avaimenperä on usein kassissa tai taskussa, piilossa katseilta. Myös Yhteisvastuukeräys nostaa esiin ja auttaa niitä ihmisiä ja asioita, jotka ovat unohdettuja, syrjässä, pois etusivun otsikoista. Kaivaessani avaimen esiin, huokaisen samalla Jumalalle: ”Muista Sinä niitä, jotka minä unohdan.”
Avaimenperäni on tehty omenamehun valmistuksessa ylijääneestä omenakuidusta, joka muuten olisi heitetty roskiin tai biojätteeseen. Ylimääräisestä ja turhasta on tullut tarpeellinen ja kaunis tuote. Taitavissa käsissä toisen roskasta syntyy toiselle aarre.

Jokaisella on varmaan ollut joskus sellainen olo, että on jossain porukassa ihan ylimääräinen, turha ja tarpeeton. On tuntunut siltä, ettei kukaan välitä ja ole kiinnostunut, kenelläkään ei ole aikaa kuunnella, ettei ole riittävän taitava, hyvä ja arvokas. Olo on tuntunut kurjalta ja yksinäiseltä. Myös korona-aika on kuormittanut monin tavoin ja aiheuttanut monille näitä yksinäisyyden, arvottomuuden ja toivottomuuden kokemuksia.
Jokainen on varmaan myös joskus kohdellut toista vahingossa, väsyneenä tai huonolla tuulella ollessaan niin, että hän on kokenut olonsa kurjaksi, turhaksi, ylimääräiseksi ja yksinäiseksi. Arkisessa elämässä ja ihmisten kanssa ollessamme käyttäydymme helposti itsekkäästi ja toimimme unohtaen, että jokainen on yhtä arvokas ja tärkeä, Jumalan silmissä kaunis. Jokaisella on paljon vahvuuksia, tietoja ja taitoja yhteiseksi hyväksi, kun vaan saa mahdollisuuden ja tarvitsemaansa tukea ja apua.
 
Avaimenperässäni oleva logo, Yhteisvastuukeräyksen sydän, muistuttaa diakoniasta, toistemme auttamisesta ja palvelemisesta. Meidät on kutsuttu rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme, sillä rakkaudella, jota Jumala meihin vuodattaa. Efesolaiskirjeen sanoin: ”Eläkää valon lapsina. Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.” 

Siunausta ja aurinkoisia kevättalven päiviä toivottelee 
Luopioisten diakoni
Päivi Giren