Ansaitsematon armo

Minulle lajienvälinen diakoniatyö on sydämenasia. Vieläkin kuulee joskus ajateltavan, että diakonisen auttamisen tulee kohdistua vain lajitovereihin, siis ihmisiin. Minulle luomakunta on tärkeä avustettava. Esimerkiksi lahjoitan säännöllisesti rahaa ympäristöhankkeisiin ja ruokin lintuja. Pyrin ruokkimaan niitä hieman etäämmällä rakennuksista, jotta ne eivät juurikaan häiriintyisi ihmisistä. Näin en tosin saa sitä mieltä rauhoittavaa vaikutusta, mitä ruokintapaikalla piipahtelevien lintujen katselusta saa. Tunnen kuitenkin auttamisen iloa.
Moni saa lintujen seuraamisesta näin talvella päiväänsä sisältöä. Vakituisia laudalla kävijöitä oppii myös tunnistamaan. Hauskoja keskusteluja erityisesti iäkkäämpien kanssa olen käynyt siitä, kuinka joku kertoo tutuiksi tulleiden lintujen luonteenpiirteistä. Kuulijana tuntuu, että lintujen puuhailua ajan kanssa seuraavat ovat oppineet elämästä jotakin keskeistä.
Ensi sunnuntain raamatunkohta (Matt. 20:1-16) on Jeesuksen vertaus isännästä, joka maksoi saman palkan aamuvarhaisesta iltaan sekä vain tunnin työtä tehneille. Vertauksen isäntä on Jumala ja yhtenä tarkoituksena on muistuttaa, kuinka niin pitkään uskossa olleet kuin vasta viime hetkellä uskoon tulleet saavat saman palkan. Palkka on uskovalle perillä tosin niin ruhtinaallinen, että se ylittää kaikkien odotukset. Siellä ei jupista, miksi tuo toinenkin pääsee tänne, vaan siellä kiitetään ja iloitaan. Siellä ei vertailla enää itseä muihin.
Vien ruokaa linnuille. Tunnen hyvää mieltä, kun siemenet ja talipallot ovat kelvanneet. Sitä ruokaa ne eivät ole ansainneet mitenkään muuten kuin vain olemalla Jumalan luomia lintuja. Toivon niiden tuntevan iloa siksi, että ruoka on helposti saatavilla ja kutsuvan muitakin syömään. 

Matti Neulanen
Pastori
Vapaa-ajan pälkäneläinen