Suuri usko?
”Sano vain sana”. Näihin sanoihin kiteytyy ammattisotilaan usko viime sunnuntain evankeliumissa. Komppanianpäällikkö oli ei ollut juutalainen. Hän tiesi ympärillä olevien juutalaisten ajatukset: Jumalan valtakunnan lupaukset ja Jumalan apu ei oikeastaan kuulu hänelle. Mutta silti hän vetoaa Jeesukseen sairaan palvelijansa vuoksi. Hän on tosissaan. Onko siinä syy, että Jeesus sanoo hänen uskoaan suureksi?
Jeesus sanoo joidenkin muidenkin yllättävien ihmisten uskoa suureksi. Hän sanoo niin ulkomaalaiselle naiselle, jonka tytär oli pahan hengen vaivaama. Pariin otteeseen Jeesus myös asettaa lapsen uskon esikuvaksi.
Meille puhe suuresta uskosta on jotenkin outoa. Harva meistä rohkenee ainakaan sanoa omaa uskoaan suureksi. Se tuntuisi ylpeilyltä ja falskiltakin.
Onko sittenkin niin, että kysymys on jollain tavalla samasta asiasta kuin puhuttaessa rohkeudesta: että suurinta rohkeutta ei ole se, ettei pelkää mitään, vaan se että tunnustaa heikkoutensa ja tarvitsevuutensa?
Uskon suuruus saattaa siis tarkoittaa jotakin muuta kuin ehdotonta varmuutta. Ehkä sitä, että on Jumalan edessä paljaana, ilman omia ansioita. Sitä, että elämän kaikista vastoinkäymisistä ja vaikeuksista huolimatta luottaa Jumalan hyvyyteen ja Kristuksen sovitustyöhön.
Usko on suuri silloin, kun ihminen pitää itseään niin vähäarvoisena, ettei katso olevansa oikeutettu saamaan Jumalalta mitään, mutta uskaltaa kuitenkin lähestyä häntä. Näin ajatteli sotilas.
Meidän tehtävämme ei ole mitata toistemme uskoa, vaan rohkaista toisiamme uskoon. Usko on aina Jumalan työtä meissä. Ja onpa usko suuri tai pieni, se saa ravintoa samoista lähteistä: Raamatun sanasta, rukouksesta, ehtoollisesta ja toisten kristittyjen tapaamisesta.
Janne Vesto
Luopioisten pappi
2022-01-27 08:12:21.0