Siivosin tietokoneelta tiedostokansioita. Kaikenlaista sitä onkin tallessa, minkä on unohtanut tallettaneensa. Alkoi tuntua siltä, että oma pää kaipaa samanlaista järjestelyä ja lähdin kävelylle rantaan.

”Hyvää päivää puuvanhus! Mitähän lie sinäkin nähnyt elämäsi aikana.”

Mitenhän vanha tuon kokoinen puu muuten on? Minun maailmassani se on kasvanut aina tässä laiturin vieressä, mutta joskus on ollut toisin.

Tässä vanhassa laiturissa oli aiemmin kiinni lasten ukin vene. Lapseni tuumasi viimeksi täällä ollessamme, että ”Ukin piti kunnostaa vene, mutta siltä loppui aika kesken. Joskus ihmisiltä loppuu aika kesken.”

Ajattelin silloin, että olipas kauniin filosofinen lausahdus noin pieneltä ihmiseltä. Luulen, että minä murehdin ihan liikaa kesken olevia asioita.

Oma pappani kutsui lapsia ”pieniksi eläviksi”. Siinä oli ihminen, jolta opin paljon. Aina oli jotain työn alla. Varmaan jäi jotain tekemättäkin.

Pappa osasi korjata kaiken. Kerran hän korjasi minun lenkkarini, josta lähti pohja irti.

Täytyykin muistaa ostaa lapsille syksyksi isommat lenkkarit. Omistakin näyttää tulevan kohta varvas ulos.

Kas! Tänne on tullut vielä lisää kantarelleja. Hyvä, kun en astunut päälle.

Edellisistä tuli herkullinen pitsa. Harmi, etten muista, mikä se juustonpala oli, jonka punalappuisena keräsin kaupasta kyytiin. Se oli herkullista.

Kotiin palatessa täytyy muistaa kirjoittaa ostoslistaan lenkkarit ja se vihreäkuorinen juustonpala. Jos sitä vaikka olisi vielä, niin katson sen nimen talteen.

Sitä en kyllä tiedä, mihin sen tiedon tallettaisi. Yksi minun ystäväni ottaa asioista kuvia ja sitten järjestää niitä puhelimessa eri kansioihin talteen. Sieltä se sitten niitä tarpeen tullen etsii.

Minäkin yritän välillä sitä taktiikkaa, mutta kuvani ovat iloisesti sikin sokin, enkä minä edes muista, mistä kaikesta otan kuvia. Tovi sitten löysin vahingossa kuvan reseptistä kahden vuoden takaa, mutta en koskaan muistanut sitä kokeilla.

Nyt voisinkin itse asiassa kokeilla jotain reseptiä, kun kauppaan täytyy kuitenkin kohta lähteä.

Kävelen kotiin. Keittiön pöydällä minua odottaa täysi kupillinen kylmentynyttä kahvia…

Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Matt. 6:27 ja 34

”Rakas Jumala, pääni on täynnä ajatuksia. Kiitos, että ympärillämme on niin paljon kaikkea ihmeteltävää, mutta välillä on vaikea löytää oikeat asiat oikealla hetkellä. Auta minua näkemään tärkeät asiat ja pienet ihmeet, kun tarvitsen niitä. Kiitos, että meillä ihmisillä on lupa joskus myös unohtaa asioita.”

Maija Kulju, vs. nuorisotyönohjaaja