Kasvot on hyvin tärkeä osa meitä ja meidän persoonaa. Me tunnistamme toisemme kasvoista. Jos ei näe sen kasvoja, jonka kanssa keskustelee, se tuntuu epämukavalta ja epäkohteliaalta. Sille, että joku ei katso silmiin, voi tietenkin olla ihan ymmärrettäviä syitä.

Pieni lapsi etsii ympäriltään äidin tai isän tain jonkun muun tutun ihmisen kasvoja. Lapsi lukee skannaa jatkuvasti lähellä olevien ihmisten ilmeitä ja eleitä. Jos hän ei löydä kasvoista rakkautta ja huolenpitoa, se aiheuttaa hänessä hämmennystä ja turvattomuutta. Usein nämä turvattomuuden kokemukset heijastuvat myös aikuisuuteen.

Kun kasvamme isommiksi, sanojen ja puheen merkitys kasvaa. Mutta kasvojen merkitys ei silti vähene. Kasvojen kautta me viestimme edelleen toistemme kanssa. Joskus voi havaita, että toisen sanojen ja ilmeiden välillä on ristiriita. Kasvotusten puhuttaessa saamme heti palautteen: ilahduttavatko sanat, ymmärretäänkö ne oikein. Ilmeiden kautta tapahtuva keskustelu etenee nopeammin ja luottamuksen syventyminen voi tapahtua nopeasti.

Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan tilanteesta, jossa  Mooses olisi halunnut nähdä Jumalan kasvot. Syy tähän pyyntöön oli se, että Mooses oli joutunut sisäiseen kriisiin. Kansa, jota Jumala oli kutsunut hänet johtamaan, oli pettänyt hänet. Se oli tehnyt itselleen epäjumalan, kultaisen vasikan, sillä aikaa kun Mooses oli vuorella rukoilemassa. Myös Mooseksen luottomies, oma veli Aaron, oli täysillä mukana tekemässä ja palvomassa uutta jumalaa.

Mooses oli hämmentynyt. Hän tarvitsi apua ja vahvistusta. ”Jumala, haluaisin tietää, kuka sinä oikein olet, haluan nähdä sinut”. Näin Mooseksen pyyntö voitaisiin sanoittaa. Jumala ei suostunut. Jumalan kirkkautta ja kunnia ei kukaan voi nähdä.

Jumala teki kuitenkin Moosekselle myönnytyksen: Hän asetti  Mooseksen kallionkoloon. Kun Jumalan kirkkaus kulki sen paikan ohi, Jumala kuiskasi Moosekselle nimensä ja Mooses sai nähdä Jumalan selkäpuolen. Sekin riitti vahvistamaan Moosesta

Me emme voi nähdä Jumalaa  emmekä hänen kasvojaan. Silti voidaan sanoa, että Jeesus antoi Jumalalle kasvot - opetuksillaan, teoillaan, tavalla, jolla hän kohtasi ihmisiä. Myös ristillä kärsiessään ja ylösnousemuksellaan.

Jos Jumalan kasvoja ei voi nähdä, miksi Vanhassa testamentissa kuitenkin puhutaan Jumalan kasvojen etsimisestä? Psalmeissa pyydetään: ”Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa” (Ps 102). Herran siunauksessa (4 Moos 6) Jumala lupaa kääntää kasvonsa meidän puoleemme. Käsitän tämän näin: Vaikka emme voi nähdä Jumalan kasvoja, hän haluaa olla yhtä läheisessä suhteessa kuin vanhempi rakkaaseen lapseensa. Jumala rakastaa meitä jatkuvasti ja on jatkuvasti kääntyneenä meihin päin.

Janne Vesto

Luopioisten pappi