On siis taas se aika vuodesta, kun meitä herätellään kantamaan yhteistä vastuuta lähimmäisistämme täällä koti-Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Meitä kutsutaan rakentamaan välittämisen kulttuuria, jossa jokainen voisi kokea olevansa avun arvoinen, eikä kukaan jäisi yksin. Tarvitsemme ihmisiä, jotka näkevät, kuulevat, kohtaavat ja antavat aikaansa. Tarvitsemme yhteisöjä, jotka kantavat silloin, kun joku ei pärjää yksin.

Tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksellä autetaan yksinäisyydestä, toimintakyvyn heikkenemisestä ja turvattomuudesta kärsiviä vanhuksia Suomessa ja maailman kriisialueilla. Monella ikäihmisellä on haasteita, jotka tekevät avun löytämisestä vaikeaa. Yhä useammalta vanhukselta puuttuu sosiaalinen tukiverkosto, läheiset asuvat kaukana ja ystävät vähenevät. Monia palveluita karsitaan ja niitä siirretään digitaaliseen muotoon jättäen monet tukien ulkopuolelle. Tämä lisää epävarmuutta, eristäytymistä muista ja turvattomuuden tunnetta. Yhteisvastuun järjestökumppani, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry, edistää vanhojen ihmisten oikeuksia, osallisuutta ja hyvinvointia valtakunnallisesti.

Kynttilänpäivän tekstit puhuvat Jumalan kirkkaudesta ja valosta, jonka Hän lupaa valaisevan meidänkin elämäämme. Jeesus sanoo: ”Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” (Johanneksen evankeliumin luvusta 12)

Valon, Jumalan, lapsina meitä kutsutaan toimimaan hyvän puolella, ettei paha saisi enempää valtaa maailmassa. Meitä pyydetään kulkemaan toisten rinnalla ja levittämään valoa, välittämistä ja huolenpitoa. Välittäminen ei vaadi suuria tekoja eikä ihmeellistä osaamista. Se voi olla hymy, puhelinsoitto, yhteinen hetki tai osallistuminen keräykseen. Jokainen hyvä teko on askel kohti välittämisen yhteisöä ja tekee maastamme vahvemman ja lämpimämmän paikan elää. Yhdessä voimme pyrkiä siihen, että ikääntyminen on elämänvaihe, jota ei tarvitse pelätä ja jossa kukaan ei jää yksin.  Välittämisen yhteisö luo turvaa ja antaa jokaiselle paikan kuulua, olla arvokas ja tärkeä, se lisää toivoa ja osallisuutta.

”Jokainen ihminen on avun arvoinen
Jokainen elämä on tärkeä
Jokainen ihminen vain elää hetken sen
Sen minkä kohtalo on hälle määräävä
 

Lämmitä siis kalleintasi, ystävää
Kun suuri aarre sulle suotu on
Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää
Kun kerran hautakumpu umpeen luotu on”

Siunattua ja aurinkoista kevättalvea!

Päivi Giren, diakoni Pälkäneen seurakunta