Luomakunta, luonto on meille Jumalan antama pyhä lahja, josta olemme täysin riippuvaisia ja jonka sadosta, kauneudesta ja virkistävästä vaikutuksesta saamme nauttia. Luonto ei ole olemassa vain meidän tarpeitamme varten, vaan sillä on itseisarvo. Luomakunta on Jumalan oma ja luotu rakkaudesta vuorovaikutukseen Luojansa kanssa ja meidän lähimmäiseksemme. Saamme olla osana tätä kaikkeutta, elää yhteydessä luodun kanssa. Jumala ilmaisee itsensä ja puhuttelee meitä luonnon kautta ja luonnossa voimme kokea pyhän Jumalan läsnäolon.

Meitä kristittyjä koskettaa huoli maailman tulevaisuudesta, ilmaston muutoksesta, ympäristön turmeltumisesta ja luonnon resurssien ylikulutuksesta. Meillä kristityillä on velvollisuus huolehtia luomakunnasta, Jumalan luoman ja ylläpitämän todellisuuden vaalimisesta. Jumala antoi meille tämän tehtävän viljellä ja varjella tätä luomakuntaa ja huolehtia, että tuleville sukupolvillekin säilyy elinkelpoinen maailma. Mutta meillä kristityillä on myös toivo, ei vain huoli. Kristillinen toivo on aktiivista, kutsu työhön. Toivo on rukousta ja toimintaa, tekoja ja vastuullisia valintoja, pyrkimystä yhteyteen ja rauhaan Luojan ja luomakunnan kanssa.  Maailman pelastaminen, globaalin vastuun kantaminen, erilaiset rauhanprosessit, oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon edistäminen, metsien istuttaminen, jokien puhdistaminen tai kaivojen rakentaminen ovat tekoja, jotka kumpuavat toivosta, lisäävät toivoa ja voivat yhdistää erilaisia, vastakkaisiakin ihmisryhmiä.  Ja näissä teoissa on Jumalan siunaus, läsnäolo ja lupaus: ”Vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.” (Jes. 32:14–18).

Nautitaan ja virkistytään Luojan töistä kiittäen!

Päivi Giren, diakoni ja ympäristövastaava Pälkäneen seurakunta