Mitä voimme oppia nuorilta?
Tämähän on oikein maailmanparannus jäätelöä, totesi jätskipaperia tutkiva lapsi. Jäätelö oli vegaani, materiaalit olivat kierrätettyjä ja tuotannossa oli käytetty vihreää energiaa.
Mitenköhän minä tarkastelin jäätelöä omassa lapsuudessani, 35 vuotta sitten? Ainakin valinnan tekeminen oli helpompaa; eskimopuikko vai tuutti. Silti päällimmäisenä taisi olla valinnanvaikeus, ei se millaisen hiilijalanjäljen jäätelön valmistaminen jättää.
Tänä kesänä olemme saaneet nauttia niin koleasta juhannuksesta kuin pitkästä hellejaksosta. Toisinaan tuntuu, että usko ilmastonmuutokseen on sääriippuvainen. Helteellä on helpompi uskoa kuin viileässä kesäyössä. Eteläisemmässä Euroopassa usko on vaihtunut teoiksi. Esimerkiksi Pariisissa puretaan asfaltteja pois ja tilalle istutetaan puita, jotta ilma viilenisi.
Emme ole osanneet hoitaa meille luomiskertomuksessa annettua tehtävää. Luonto, ympäristö, maapallo ja maailmankaikkeus muuttuvat ihmisten tekojen seurauksena, puhutaan sitten lähellä olevista vieraslajeista tai kaukaisesta avaruusromusta.
Nuorten parissa työskentely on auttanut minua tekemään havaintoja heidän elämästään. Tuntuu, että nuoret ovat toisinaan valveutuneempia ympäristöasioissa kuin aikuiset. He ovat kasvaneet paitsi älylaite kädessä niin myös ilmastopuheen keskellä. Kun eräs nuori voitti arpajaisista hiusten hoitoaineen, tuli tuotteen testauksen jälkeen tuomio: tuoksu oli kuulemma ihana. Lisäksi hän kysyi arvaanko, mikä tuotteessa oli parasta. En tiennyt. No se, että se oli vegan. Maailma todellakin muuttuu.
Luonto ja ympäristö on annettu meidän huolehdittavaksi ja nautittavaksi. Esimerkkiäkin siitä tulisi ottaa: Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. … Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Luonto on huolehtimisen kohde, nauttimisen lähde ja elämän välttämättömyys. Nämä ajatukset tulisi olla mukana arkipäivän valinnoissa ja kiitoksena rukouksissa. Psalmissa 104 asia ilmaistaan näin:
Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten
ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta.
Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,
öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan
ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Minna Rauas
kirkkovaltuutettu
Thu Aug 21 11:22:55 EEST 2025