Meistä mummeista tietenkin kaikkein ihanimpia on, omat lapsenlapset ihan pienet ja jo isommatkin taaperot ja tietysti myös kauniit, komeat, taitavat, it-apuna toimivat teinit.  Tiedätte varmaan, että maailman nopein liike on se, kun mummi kaivaa puhelimesta lapsenlapsen kuvan esiin. Vaikka se joskus on vähän noloa, se kertoo kuitenkin suuresta rakkaudesta.
Simeonkin hullaantui pienestä vauvasta, vaikkei ollutkaan Jeesuslapsen vaari tai muukaan sukulainen, ja jos tämä kohtaaminen tapahtuisi tässä ajassa, olisi Simeon ottanut selfien itsestään Jeesusvauva sylissään ja esitellyt kuvaa jokaiselle vastaantulijalle ja täyttänyt somekanavansa kuvalla saaden tuhansia tykkäyksiä.
Nyt meillä ei kuitenkaan ole tuosta hetkestä kuvaa katsottavissa muuta kuin mielikuvituksen silmin. Simeon oli vanha mies, joka oli elänyt Jumalaan uskoen, rukoillen ja luottaen. Hän oli kuullut Raamatun lupaukset siitä, että Jumala lähettää maailmaan Pelastajan, että kansalle koittaa vapaus ja paremmat ajat, jossa oikeudenmukaisuus, rauha ja Jumalan tahto toteutuu. Simeon uskoi niin käyvän ja jaksoi toivoa, että niin tapahtuu. Usko antoi Simeonille toivoa ja kärsivällisyyttä ja voimia toivoa. Jumala oli Pyhän Hengen kautta rukouksessa Simeonille vakuuttanut, että Simeon elää niin kauan, että saa nähdä tuon kansan odottaman Pelastajan. Ja kun Jeesus-vauvaa tuotiin temppeliin, Jumala kertoi Simeonille, että tämä lapsi on se luvattu Messias, Pelastaja. Ja Simeon uskoi. 
Tavallinen pieni vauva tavallisten köyhien, ehkä arkojen ja epävarmojen vanhempien sylissä kiinnitti tuskin enempää muiden huomiota väkijoukossa, mutta Simeon näki Jeesuksessa jotain erityistä, enemmän kuin vain suloisen vauvan. Jumala antoi hänelle silmät nähdä syvemmälle, pidemmälle tulevaan. 
Simeon katsoi Jeesusta vanhan, kokeneen, viisaan ihmisen silmillä, tunsi rakkautta lasta kohtaan ja varmaan hymyili. Ja Jeesusvauva lepäsi luottavaisena turvallisessa sylissä ja varmaan vastasi hymyyn hymyllä. Simeon näki Jeesuksessa valon, Jumalan lupaaman valon pimeään maailmaan, valon, joka tuo toivon, uuden mahdollisuuden, ilon, rakkauden ja pelastuksen. Ja Simeon sai kokea rauhan sisimmässään. Ja kokemastaan ilosta Simeon halusi kertoa eteenpäin vahvistaen muitakin uskossa. Ja varsinkin Jeesuksen vanhempia, Simeonin sanat varmasti rohkaisivat luottamaan Jumalan siunaavaan läsnäoloon heidän perheensä elämässä.
 Simeon katsoi Jeesusta niin kuin toivoisi, että ainakin joku edes joskus katsoo jokaista lasta. Jokainen lapsi tarvitsee ja ansaitsee saada kasvaa hyväksyvän ja rakastavan katseen alla. Rakastava katse on siunaus. Rakastava katse kertoo lapselle, että hän tärkeä, riittävä, arvokas, tuottaa iloa ja onnea. Rakastava katse valaa luottamusta elämään, hyvyyteen ja antaa voimia pahankin päivän varalle.
Simeon katsoi Jeesusta niin kuin toivoisi, että jokainen meistä katsoisi toista ihmistä. Jokainen kaipaa hyväksyntää ja arvostusta toisilta. Hyväksyvässä ja toisia arvostavassa ilmapiirissä uskaltaa olla oma itsensä, uskaltaa näyttää tunteitaan, uskaltaa yrittää asioita ja kokeilla omia siipiään.
Jokainen kohtaaminen, jokainen katse ihmisten välillä saattaa olla toiselle merkittävä ja jättää jäljen sisimpään, kannustavan, rohkaisevan tai latistavan, musertavan jäljen. 
Näytämme tunteitamme ja tarpeitamme kehollamme, ja monesti myös eläydymme kehollisesti toistemme tunteisiin, tunteet ikään kuin tarttuvat. Itkevän ihmisen seurassa myös itse liikuttuu, toisen kiukuttelu saa itsenkin helposti raivon partaalle. Mutta onneksi voimme vaikuttaa toisiimme myös positiivisesti: hymyyn usein vastataan hymyilemällä ja toisten hyväntahtoiseen nauruun yhtyvät helposti ulkopuolisetkin. Rohkaisevalla katseella ja rauhoittavalla eleellä voi olla suuri merkitys laukaisemaan toisen jännitystä ja huonoa oloa, kokemaan lohdutusta ja myötätuntoa, hyväksyntää.
Riparin hittibiisissä, Juha Tapion Sitkeä sydän - laulussa sanotaan: Sinussa on valo. Se valo on sitä hyvää, mitä meissä kaikissa on, vahvuuksia ja taitoja, jolla voimme rakentaa ystävyyttä ja parempaa tulevaisuutta, auttaa toisiamme, tuottaa iloa ja rohkaista. Se valo on heijastusta Jumalan rakkaudesta, jota saamme kokea myös toisten ihmisten kautta ja jota myös itse saamme olla jakamassa ja levittämässä Jumalan apukäsinä tässä maailmassa. Kun katsot toista, katso arvostavasti, avoimesti, näe hyvä toisessa, anna hänelle mahdollisuus hyvään.
Herran siunauksessa, jonka pappi meille jumalanpalveluksen lopussa lukee ja joka on myös monen iltarukous, pyydämme, että Jumala kääntäisi kasvonsa meidän puoleemme. Jumalan kasvojen valossa ja katseen edessä tulemme nähdyiksi täysin sellaisina kuin olemme, salattua sisintämmekin myöten, parhaine puolinemme ja puutteinemme, silti Jumalan silmissä rakkaina ja kauniina.  Jumalan luomina ja omina Jumala katsoo meitä Jeesuksen ristin läpi, armahdettuina, anteeksi saaneina.
Jumala katsoo meitä, niin kuin toivoisi meidän katsovan toisiamme, arvostavasti, armahtavasti, rakastavasti.

Päivi Giren, diakoni