Taivaan merkit yllättävät

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

Ovatko tavalliset merkit myös taivaallisia merkkejä? Voiko pikku vihjeistä päätellä, mitä suurta on tulossa? Jokainen ihminen tekee joitain päätelmiä ihan arkisista asioista, mutta tuskin kukaan onnistuu kovin hyvin ennustamaan pidemmän ajan kehitystä. On vaikea lukea aikojen merkkejä. Kuka olisi osannut sanoa, että koko maailma joutuu pikkuriikkisen viruksen kynsiin ja että kokoontumiset kielletään, kättelyt lopetetaan, kasvot peitetään maskilla? Kuka olisi pandemian ajankohdan osannut sanoa, vaikka sellaisen mahdollisuudesta olivat asiantuntijat varoitelleet?

Aikojen merkkejä näkyy erilaisia, mutta niiden merkitys osataan selittää vasta jälkikäteen, kun kaikki on jo tapahtunut. Silloin kehitys näyttäytyy johdonmukaisena ilmiöiden ketjuna. Valitettavasti silloin on jo myöhäistä vaikuttaa tapahtumiin, kun kaikki näyttäytyykin väistämättömänä.

Muutoksia ylipäätään on vaikea ennustaa. Ihmisinä luonnollisesti tulkitsemme kaikkea sen valossa, mitä olemme aiemmin kokeneet. Jos jotain uutta tai odottamatonta tapahtuu, arvioimme sitä tähänastisen valossa. Tiedämme, mitä odottaa – tai vain luulemme tietävämme, ja tapahtumien kulku yllättääkin meidät. Maailma kulkeekin toiseen suuntaan kuin kuvittelimme, elämässä tapahtuukin jotain odottamatonta, ihan pyytämättä ja tilaamatta. Elämä ei olekaan hallittavissa eikä tulevaisuus noudata suunnitelmiamme.

Ehkä se onkin Jeesuksen sanojen opetus: te kuvittelette pitävänne tulevaisuutta hallussanne tulkitsemalla pieniä merkkejä, mutta pystytte arvioimaan vain sellaisia asioita kuin huomisen säätä. Suuremmat muutokset ja kehityksen pyörä jää teiltä tunnistamatta. Ette tiedä, mitä on tulossa ettekä osaa siihen valmistautua. Jeesuksen sanat ovat vakavat: edessä on jotain, mitä te ette osanneet ottaa huomioon.

Erityisesti tämä pitää paikkansa isojen muutosten kohdalla. Totumme siihen, että elämä jatkaa turvallista kulkuaan ja jos muutoksia tapahtuu, sopeudumme niihin. Luotamme, että kehitys etenee ennalta arvattavalla tavalla, nimenomaan hyvällä ja turvallisella tavalla. Mutta mitään takeita siitä ei kuitenkaan ole. Tänään terve voi olla huomenna sairas, huomenna elossa oleva voi olla seuraavalla viikolla kuollut. Mutta edessä voi olla myös jokin hyvän tulevaisuuden yllätys, jokin sellainen murros, johon ei kukaan valmistautunut. Ehkä sellaiseen Jeesuskin viittasi sanoessaan, että epäuskoisille ei anneta merkkiä taivaasta, että nämä uskoisivat, vaan että heille annetaan vain ”Joonan merkki”. Sillä hän viittasi profeetta Joonaan, jonka kerrottiin olleen suuren kalan nielaisema 3 päivää. Jeesuskin kuolisi ja olisi haudassaan kolmanteen päivään asti, eikä kukaan osaisi sellaista ennustaa. Mutta kun se tapahtuu, muuttaisi se kaiken uudeksi.

Jeesuksen luo tulleet vaativat häneltä merkkiä taivaasta. Hänen olisi pitänyt todistaa heille, että todella on Jumalan asialla eikä mikään huijari. Mutta Jeesus tarttuu heidän pyyntöönsä. Eivätkö he ymmärrä, että hän on itse merkki Jumalalta? Eivätkö he näe, että juuri hänessä paljastuu, millainen Jumala on, millainen hyvä ja oikeudenmukainen Isä hän on, kaikkien Luoja ja huolenpitäjä, heikkojen auttaja, voimattomien vahvistaja, köyhien puolustaja? Eikö Jeesuksessa tule heidän silmilleen nähtäväksi, että Jumala on kaikkitietävä ja oikeudenmukainen, että hän paljastaa kaiken valheellisen, hän nöyryyttää itsevarmat ja alentaa ylpeät, mutta nostaa painetut ja saattaa kunniaansa nöyrät ja hiljaiset? Eivätkö he näe, että juuri näin Jumala osoittaa rakastavansa maailmaa ja että hän armahtaa kaikkia, jotka kääntyvät hänen puoleensa ja tunnustavat syntinsä sekä rukoilevat häneltä anteeksiantamusta? Totisesti, Jeesus itse on merkki siitä, millainen on Jumala ja millaisen tulevaisuuden hän antaa. Vahvin merkki olisi hänen ylösnousemuksensa.

Tätä pyhää vietetään kirkkovuodessa reformaation vuosipäivänä. Sen taustalla on Martti Lutherin vuonna 1517 julkaisemat aneteesit. Tutun tarinan mukaan Luther naulasi Wittenbergin linnankirkon oveen 95 teesiään anekauppaa vastaan kaikkien pyhien päivän aattona eli 31. päivänä lokakuuta. Monissa luterilaisissa kirkoissa reformaation päivää vietetään tarkkana kalenteripäivänä eli lokakuun viimeisenä, meillä se sijoittuu usein pyhäinpäivää edeltävään sunnuntaihin.

Vaaliruhtinas Fredrik oli koonnut Wittenbergin linnankirkkoon huomattavan määrän pyhäinjäännöksiä, siis erilaisia esineitä, luunsiruja ym., jotka muistuttivat jonkun kristityn jo ammoin päättyneestä kilvoituksesta. Reliikit pantiin esille kaikkien pyhien päivänä, ja se, joka tuolloin teki pyhiinvaelluksen siihen kirkkoon, saattoi saada pyhimysten ansioiden perusteella tuhansien vuosien lyhennyksen omasta kärsimyksestään kuolemanjälkeisessä kiirastulessa. Eiväthän ihmiset kuvitelleet pääsevänsä kuoltuaan suoraan taivaaseen, olihan jokaisella jotain syntiä tunnollaan, mutta eivät he myöskään uskoneet joutuvansa kadotukseen, sillä eiväthän heidän syntinsä heidän omasta mielestään nyt niin raskaita olleet. Todennäköisintä siis olisi, että useimmat joutuisivat kiirastuleen, missä heistä puhdistettaisiin vielä jäljellä oleva synti pois ja heistä tulisi taivaskelpoisia. Mutta piinaa joutuisi kestämään pitkiä aikoja, joten sitä olisi viisasta lyhentää, jos suinkin mahdollista. Niinpä oli syytä tehdä pyhiinvaellusmatkoja tai suorittaa muita hyvitystekoja, jotta välttyisi tuskalta. Kirkossa keksittiin liittää tähän myös kätevä menettely rahoittaa eräitä suuria hankkeita kuten Rooman Pietarinkirkon rakentamista myymällä ihmisille aneita, joilla voisi ohittaa kiirastulen tuskat.

Tätä vastaan Luther kävi teologiseen taisteluun. Hän laati 95 teesiään akateemista väittelyä varten ja julkaisi ne. Mutta tuskin kukaan arvasi, millainen mylläkkä niistä nousisi. Mokoma pikkukaupungin munkki kehtasi nousta oppineiden viisautta vastaan, jopa itse paavia vastaan! Piankos tuollainen vaiennettaisiin, uskottiin. Mutta toisin kävi, kirkkoon syntyi kokonainen suuri uudistusliike, jollaista kukaan ei ollut osannut kuvitella. Vapaasti saatavissa oleva Jumalan armo, pelastus yksin Jeesuksen Kristuksen tähden ilman ihmisten ponnisteluja tai kiirastulen pelkoa valloitti ihmisten sydämet, muutti pappien saarnat, alkoi vaikuttaa koko Saksanmaalla ja levitä ympäri Eurooppaa, myös tänne Suomeen asti.

Kaikkein vähiten saattoi kukaan kuvitella, millainen yhteiskuntaa muokkaava voima olisi vapaassa evankeliumissa. Se mullisti inhimilliset arvoasetelmat. Jumalaa ei palvottaisikaan hyvillä teoilla, häneltä ei olisi armoa ostettavissa. Kukaan ei voisi antaa Jumalalle enää mitään uhria omien syntiensä hyvitykseksi, kun Kristus on sovittanut jo kaikkien synnit. Sen saisi nyt jokainen uskoa ja tulla pelastuksesta osalliseksi yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden. Jumala ei ihmisen ponnisteluja kaipaa, sitä vastoin lähimmäinen tarvitsee rakkautta ja hyviä tekoja.

Tämä sanoma mullisti ensin keskistä Eurooppaa, ja nopeasti se alkoi muuttaa yhteiskuntia. Ihmisten oli tärkeää saada lukutaito ja oppia lukemaan Raamattua. Jokaisen tuli saada kuulla omalla kielellään, millainen rakastava ja armollinen Jumala meillä on. Hän on lähettänyt Poikansa kaikkien syntien sovitukseksi antaakseen koko ihmiskunnalle uuden toivon. Tämä vapauttava sanoma on muokannut esimerkiksi pohjoisen Euroopan maat sellaisiksi yhteiskunniksi, joita läpäisevät rehellisyyden, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja keskinäisen kunnioituksen ja toisen tarpeiden huomioonottamisen arvot. Kun Suomessa katselee ympärilleen, voi nähdä reformaation hedelmiä – mutta ne eivät ole tulleet helpolla vaan niiden kasvu on kestänyt satoja vuosia. Vaarana on, että ne sitä vastoin häviävät nopeasti, kun Jumalan rakkaus, armollisuus ja oikeudenmukaisuus unohdetaan.

Puhuessaan aikojen merkkien tarkkailusta Jeesus kehottaa miettimään, millaista tulevaisuutta ihmiset haluavat, toimimaan sen hyväksi ja olemaan sille avoinna. Jeesus on merkki uudesta ajasta. Hän kehottaa olemaan avoinna Jumalan valtakunnalle, joka muuttaa ihmisiä ja heidän yhteisöjään, kuten seurakuntaa ja kirkkoa, ja lopulta koko yhteiskuntaa. Evankeliumilla on kokonaisvaltainen vaikutus.

Millaisia aikojen merkkejä täällä Pälkäneellä katsellaan? Millaiseen tulevaisuuteen Pälkäneellä oltaisiin valmiita? Usein muutoksiin ei olla ollenkaan halukkaita. ”Annetaan olla entisellään, siihen on totuttu, se on tuttu ja turvallinen”, on tuttu toive. Se on ymmärrettävää, ja muuallakin kuin Hämeessä, sillä kukapa haluaisikaan tulla elämässään koko ajan yllätetyksi – silloinhan mikään tulevaisuuden suunnittelu ei onnistuisi. Koko ajan joutuisi olemaan varuillaan ja huolissaan, kun koska vaan voi tulla mitä vaan. Silti voimme tietää jotain huomisesta, osaammehan lukea ”taivaan merkkejä” ja päätellä jotain tulevasta tähänastisen pohjalta. Mutta Jeesus puhuu hieman muusta.

Jeesuksen julistama evankeliumi ei vastaa sellaisia odotuksia, joissa etsitään vain omaa etua, vehkeillään ja keplotellaan sekä alistetaan toiset vääryyteen tai epäoikeudenmukaisuuteen. Monin paikoin maailmassa tavalliset ihmiset joutuvat vain suostumaan siihen, että heidän oikeuksiaan ei kukaan puolusta, vaan että vääryys pitää pieniä vallassaan ja ne, joilla on valtaa, käyttävät sitä rikollisuuteen ja korruptioon. Mutta Kristuksen evankeliumi voi tämänkin muuttaa, sillä se sisältää suorastaan räjähdysainetta. Evankeliumi ravistelee totuttua maailmanmenoa. Ne arvostukset, joita maailma pitää tärkeinä, eivät olekaan tärkeitä Jumalan valtakunnassa. Siinä valtakunnassa vallitsevat toiset arvot, oikeus, totuus, armollisuus, rakkaus.

Pälkäneellä on evankeliumia kuulutettu sukupolvesta toiseen. Seurakunta on enemmän kuin 600 vuotta vanha. Koko olemassaolonsa ajan se on ollut merkki tulevasta, ei muisto menneestä. Kirkon tehtävänä on nimittäin olla Jumalan valtakunnan tulemisen merkki ja samalla myös tuon valtakunnan tulemisen välikappale. Julistamalla evankeliumia, viettämällä jumalanpalvelusta, kastamalla lapsia, pitämällä rippikouluja ja hoitamalla kaikkia kirkollisia toimituksia ja palvelemalla se on jatkuvasti kääntänyt katsetta tulevaan ja valmistanut sellaisiinkin muutoksiin, joita ei ennalta nähdä.

Tällä paikkakunnalla ovat omat kysymyksensä, osin tietysti samat kuin lukuisilla muillakin paikkakunnilla. Ne liittyvät väkiluvun kehitykseen sekä palvelurakenteen säilymiseen, joitakin mainitakseni. Mutta täälläkin saadaan olla avoimia Jumalan valtakunnalle, sille tulevaisuudelle, jonka merkkinä Jeesus itse on. Hänellä on annettavanaan sanoma, joka muuttaa ihmisiä sisältä käsin. Se tekee valmiiksi tulevaisuudelle antamalla tuon hyvän tulevaisuuden.

Jumalaan luottamisen merkiksi nousemme ja yhdymme uskontunnustukseen.