Laskiaisesta tuhkakeskiviikkoon − kuusen juurella

Yksinkertainen elämä, vaikka ruokapaastoa ei harjoittaisikaan, tukee itsetutkiskelua, mietiskelyä ja rukousta. Meiltä kysytään alttiutta seurata rakkautta, halua katua pahaa aiheuttaneita tekoja ja antaa myös toisille anteeksi. Suomen kevättalven raikas valo avaa minusta näille puhdistaville ajatuksille sopivan tilan. 
Paastonaika tuntuu mielestäni helpottavalta. Menneen syksyn aikana yritin tehdä paljon tai ainakin stressasin siitä, mitä tulisi tehdä. Myös Ukrainan sota, mediaähky, yhteiskunnan vastakkainasettelut ja pinnalliset tavoitteet tai surulliset uutiset luonnon tilasta väsyttivät. Uuvuin ja nyt vuoden vaihtuessa minun onkin ollut syytä pyrkiä keskittymään olennaiseen. Myös työtoverini kuolema vuoden lopulla herätti työyhteisön muistamaan, että elämä on haurasta ja herkkää. Aika loppuu kerran ja silti arkinen matkalla olo voi olla täynnä iloa.
Talvi on omalla kohdallani ollut näin luovuttamisen aikaa. Olen miettinyt, mitkä elämän toiveet toteutuvat, koska omat pyrinnöt onnistuvat tai mikä jää toteutumatta. Mikä voima vie asioita eteenpäin ja milloin on luontevaa antaa kaiken vain tapahtua niin kuin hyvä on? 
Muutama viikko sitten kävin pitkästä aikaa messussa Helsingissä. Istuin penkissä ja ajattelin että nyt minun ei tarvitse yrittää yhtään mitään. Katselin vain kaunista ja kodikkaalta tuntuvaa kirkkoa, kuuntelin musiikkia, tunnustelin sanoja. Pappi taisi kysellä saarnassaan, mille asialle ihmisyksilö kokee elävänsä. Jonkinlaista paluuta rakkauden äärelle oli tämä kirkkomatka. Nyt odotan pääsiäistä, jolloin Pälkäneen kirkon ovet taas avataan juhlaa varten.
Kotipihaani johtavan tien varrelta kaadettiin hiljattain suuri, pystyyn kuollut kuusi. Vaikka kuusen elämä oli päättynyt ja kuori oli osittain irronnut, näyttää sen varsinainen puuaines kuitenkin terveeltä ja hyvältä. Miten me kasvamme hengellisesti yhtä terveesti? Leena Ravantin kirjoittama virsi 962 Jeesus, metsän heleydessä peräänkuuluttaa ihmisen muuttumisen tahtoa ja pyrkimystä vastuulliseen elämäntapaan. Miten elämäntavoillamme teemme tilaa rakkaudelle?

Jaakko Simola 
kirkkovaltuutettu
Pälkäneen seurakunta