”Kiitollisuus”
Kesä alkaa olla takana. Paljon tuli koettua ja nähtyä. Nähdäkseen jotain merkittävää, ei tarvitse mennä kauas. Oikeastaan vahvimmat kokemukset osuivat kohdalleni kotikylällä. Pari viikkoa sitten syyskuun alkupäivinä istuin kyyhkypassissa pellon reunassa hyvin naamioituneena. Läheisen ojan vartta kaikessa rauhassa käveli nuori valkohäntäpeura. Se söi maahan karisseita jyviä, kävi pitkäkseen ja lepäsi hetken, jatkoi sitten matkaansa. Samaan aikaan tuulihaukka saalisti myyriä peuran vieressä.
Kokemus oli vahva. Olen osa tätä maisemaa ja yhteisöä. Missään muualla en voi kokea tällaista kuin tässä ja nyt!
Kaiken kaikkiaan olen tässä vaiheessa hyvin kiitollinen kesästä. Luomakunnan kauneus, auringonlaskut järvellä ja metsän hiljaisuus ovat puhuttelevia asioita. Hirvikärpäsistä ei puhuta! Ajattelen, että jos Jumala on tehnyt luomisessaan jonkin virheen, se virhe on hirvikärpänen.
Luomakunnan takana on Luoja, Jumalamme. Hän ei odota meiltä kiitollisuutta, mutta ei siitä pahastukaan. Hän on niin suuri ja erilainen kuin me ihmiset, että Hän kestää kiittämättömyytemme. Toinen toistamme voimme tukea ja auttaa osoittamalla kiitollisuutta saamastamme hyvästä.
Viime sunnuntain aihe oli kiitollisuus. Tässä yksi Raamatunkohdista:
Jes. 38: 16-20
Juudan kuningas Hiskia rukoili, kun oli toipunut sairaudestaan:
”Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni,
vahvista minua, tee minut terveeksi! Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut
kuoleman kuilusta.
Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini. Ei tuonela sinua kiitä
eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän!
Isä kertoo lapsilleen sinun uskollisuudestasi. Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä.”
Hiskia oli kiitollinen paranemisestaan. Tuo kiitollisuus sai hänet kertomaan Jumalan suuruudesta. Hän koki, että katkeruus kääntyi iloksi. Hiskian suurin havainto oli, että Jumala on uskollinen.
Aavistuksen tuosta Hiskian kokemuksesta olen saavuttanut tämän vuoden aikana. Helmikuisen selkäleikkauksen tuloksena jalan jäytävä hermokipu on poissa. Elämänlaatu parani huomattavasti.
Taas voimme ajatella, että hän on niin suuri ja erilainen kuin me, että Hänen uskollisuutensa pysyy meistä ja meidän uskostamme riippumatta. Jumalan suuruuden ja johdatuksen näkeminen ei ole aina helppoa. Joskus tuo Jumalan ohjaus voi olla niin yksinkertaista, että sitä ei näe. Hän saattaa lähettää jonkun tutun ihmisen hetkeksi jakamaan arkeamme. Tuossa jakamisessa on kysymys kohtaamisesta, kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Nämä ovat ihmisen tärkeimpiä tarpeita. Tähän tehtävään meidätkin kutsutaan.
Jukka Lehto, Laitikkalassa asuva Hämeenlinnan sairaalapappi
2022-09-22 10:02:16.0