Uutislistaukseen

Hyvä Paimen

18.4.2021 18.38

Viimeksi kuluneet viisi vuotta olen työskennellyt sairaalapappina Hämeenlinnassa. Työ on mielenkiintoista, monipuolista ja haastavaa. Ajattelen, että missään muussa tehtävässä pappi ei ole niin keskellä elämää kuin sairaalassa. Täällä kohtaan syvän surun, mutta myös riemullisen ilon, ruhjoutuneet raajat ja murtuneen mielen.

Noin vuosi sitten kaikki muuttui. Oli vain yksi sana: korona. Kohtaamiset potilaiden kanssa vähenivät reilusti, kun liikkumista osastoilla rajoitettiin. Ensimmäinen koronaan liittynyt tehtäväni oli selvittää, paljonko Kanta-Hämeessä on vainajien kylmäsäilytyspaikkoja. Pian alkoi työ sairaalan henkilökunnan tukemisessa. Pääsin mukaan henkilöstön tukiryhmään, joka jalkautui ja kiersi viikoittain työpisteet, joiden henkilöstö oli tavalla tai toisella tekemisissä koronan kanssa. Vastaanotimme paljon erilaisia tunteita, pelkoa, väsymystä, epätietoisuutta ja syyllisyyttä.

Viime kesänä sairaalassa palattiin pikkuhiljaa lähes normaaliin toimintaan. Syksyllä uudet rajoitukset astuivat voimaan, kun epidemiatilanne paheni. Loppusyksystä asti olen päivittäin käyttänyt työssäni maskia ja desinfioinut sekä pessyt käsiäni noin 30 kertaa päivässä. Tässä käsien pesussa Pilatuskin jää kirkkaasti toiseksi. Nyt on vuosi käsketty pestä käsiä. Tahtoisin tietää, milloin saan mennä suihkuun!

Viime vuoden lopulla havaittiin ensimmäisiä selviä merkkejä ihmisten koronaväsymyksestä. Joulukuussa Kanta-Hämeen pandemiaryhmä perusti henkisen kriisinkestävyyden tukiryhmän. Toimin ryhmän puheenjohtajana. Ryhmään kuuluu kymmenen kriisityön ammattilaista maakunnan eri puolilta. He edustavat kuntia, seurakuntia ja järjestöjä.

Tehtävämme on miettiä keinoja, joilla voimme tukea kantahämäläisiä selviytymään henkisesti kunnossa pandemian haasteiden keskellä. Uutta ruutia emme lähteneet keksimään, vaan kokosimme jo olemassa olevaa ruutia yhteen paikkaan, Kanta-Hämeen keskussairaalan nettisivuille. Kutsuimme myös mukaan kymmenkunta tavallista alueen asukasta kertomaan koronakokemuksistaan. YLE:n Hämeenlinnan toimitus teki käytännön työn hienosti. Koronakasvojen haastattelut julkaistiin hiljaisella viikolla ennen pääsiäistä. Ne ovat vielä nähtävissä YLE Hämeen nettisivuilla. Näiden ihmisten tarinoissa on meille samaistumiskohteita. Heidän kauttaan varmasti saamme lohtua ja voimaa selviytyä pandemian keskellä.

Sunnuntain kirkollinen aihe on Hyvä paimen. Miten tämä edelle kertomani liittyy päivän aiheeseen? Vastaus: ei oikeastaan mitenkään. Tai ehkä sittenkin. Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Me ihmiset olemme Hänen paimenkoiriaan tai pieniä apulaispaimenia. Meistä jokainen toteuttaa paimenen tehtävää omassa elämässään, työssään ja ihmissuhteissaan. Se työ, mitä me teemme toistemme tukemiseksi pandemian myllerrysten keskellä, on juuri tuota paimenen apulaisena toimimista.

Näinä aikoina kaipaamme erityisesti sitä, että on joku, joka kuuntelee minua ja ajatuksiani. Voimme hetkeksi johdattaa toisemme Psalmin kirjoittajan maailmaan: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.” (Psalmi. 33:5)

Jukka Lehto

Laitikkalassa asuva Hämeenlinnan sairaalappi