Kinkerit

Kinkerit-sana on lainaa muinaisruotsin sanasta gengiärdh tai gingerdh, joka tarkoitti arvovieraiden vastaanottajaisvalmisteluja tai tuotelahjaa mm. ruokavaroja, jotka varattiin matkakestitykseksi esimerkiksi kuninkaalle, piispalle tai heidän edustajilleen. Kinkereillä ennen kilpailtiinkin tarjoilun runsaudesta.

Kinkerien juuret ovat katolisessa ajassa. Pappi kiersi kevään aikana seurakunnassa keräämässä kymmenyksi ja kirkollisveroa. Toisaalta keväällä paastonaikana ennen pääsiäistä papit vierailivat kylissä ripittämässä seurakuntaa. Paastonaika on aina ollut ripillä käymisen aikaa, sillä  ennen  osallistumista kiirastorstain tai pääsiäisen messuun oli ripittäydyttävä. Tästä juontaa juurensa kinkerien ajankohdalle. Pääsääntöisesti ne pidetään kevättalvella ennen pääsiäistä.

Kinkerit ovat olleen merkittävä osa luterilaisen kirkon opetus -ja kasvatustoimintaa. Usein kinkereitä kutsuttiin lukusiksi ja lukusijoiksi, koska lukeminen oli olennainen osa kinkereitä. Ennen oppivelvollisuuden tuloa voimaan lukukinkereillä oli lukutaidon ja katekismuksen tuntemisen kuulustelutilaisuuksina erittäin huomattava kansansivistyksellinen vaikutus.

 Seurakunta järjesti kansan perusopetuksen kiertokouluissa. Kiertokoulun oppiminen tentittiin sitten kinkereillä. Tenttijöinä toimivat pappi ja kanttori. Lukutaito oli edellytys rippikouluun pääsemiseen ja avioliitoon vihkimiselle. Kinkereille annettiin ennakkoon läksyt Raamatusta, katekismuksesta ja virsistä. Näitä sitten opeteltiin kinkereillä.  Pälkäneen seurakunnan oma Medelplanin katekismus liittyy juuri kinkeriopetukseen.

Lukukinkereiden pitäminen kirjattiin vuoden 1686 kirkkolakiin. Vanhempien, isäntien, palkollisten ja muun työväen sekä lukuiässä olevien lasten tuli kokoontua kinkeripiireittäin. Kinkereille osallistui näin koko kylän väki. Kinkerit kestivät koko päivän tai puolipäivää riippuen kinkeripiirin suuruudesta.

Pälkäneen kirkon arkiston vanhimmassa kinkeripöytäkirjassa vuodelta 1894 kinkeripiirit olivat Kukkola, Sappee, Salmentaka, Luikala, Huntila, Kirpu, Epaala, Vuolijoki, Kuisema, Laitikkala, Kärväntälä, Kollola, Äimälä, Mälkilä, Myttäälä, Paino, Kuuliala, Ruokola, Harhala ja Onkkaala.  Myöhemmin kinkeripiirejä on sitten yhdistetty. Nykyisin Pälkäneellä on 10 kinkeripiiriä ja Luopioissa kuusi.

Kinkerit ovat olleet merkittävä kylien yhteisöllisyyden rakentaja. Niissä  on pohdittu kylien niin maallista kuin hengellistä elämää. Pappi kysyi ”mikä on piirin hengellis-siveellinen tila?” Niissä sovittiin riitoja ja ratkottiin kylän asioista. Kinkeripiiristä on valittu kylän vanhin, joka ei ole kylän iällisesti vanhin, vaan kinkeripiirin luottohenkilö, esihenkilö, joka toimi yhdyshenkilönä seurakuntaan.

Kinkerit eivät ole Pälkäneellä historiaa, vaan kevään aikana kinkerit käynnistyvät jälleen. Ne ovat piirin ja kylien seurakuntatapahtuma, jossa  edelleen luetaan Raamattua,  katekismusta ja lauletaan virsiä. Keskustellaan ajankohtaisista asioista,  kerätään Yhteisvastuukeräys ja sovitaan muusta kinkeripiirin yhteisestä toiminnasta esimerkiksi lauluilloista,  jumalanpalveluksista ja kesäseuroista.

Tervetuloa kinkereille. 
ps. kevään aihe on Rippi, katekismus § 41.

Jari Kemppainen
kirkkoherra