Uutislistaukseen

Kirkkovaltuutettu, LT Rainer Zeitlinin saarna Mikkelinpäivänä 1.10.

Matt. 18:1–6, 10
Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
    Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

Lähteet: Serafim Seppälä: Antiikista Bysanttiin,  2021; Pyhä Raamattu 

Lapset antiikin aikana 

Jeesuksen julkisen toiminnan aikaan ns myöhäisantiikin aikana lapsilla ei ollut suurtakaan arvoa yhteiskunnassa. Silloisessa maailmassa sairaat ja vammaiset lapset saatettiin hylätä tai lapsi vain luovutettiin pois tai jätettiin heitteille. Raskauden keskeytyksiäkin tehtiin. Lapsikuolleisuus oli korkeaa, jonka vuoksi lapsia haluttiin enemmän kuin yksi. 
Yhteiskunta oli tuolloin luokkayhteiskunta, jossa johtavana periaatteena  oli järjellinen kyky ymmärtää asioita ja saatu oppineisuus. Koska lapsilla ei näitä kykyjä vielä ollut, heillä ei katsottu olevan arvoakaan. Antiikin kirjallisuudessa lapsiin liitettiin sellaisia ominaisuuksia kuin fyysinen heikkous, moraalinen taitamattomuus ja henkinen kyvyttömyys. Kuuluisia filosofi Platon (427-347 eea) vertasi lapsia eläimiin, sairaisiin, juoppoihin ja mielisairaisiin. Filosofit perustelivat lapsiarvioitaan sillä, että lapsilla ei ollut kykyä hillitä itseään eikä ilmaista itseään sivistyneesti. Erityisen raskauttavana pidettiin lapsen nautinnon halua, jollaisena pidettiin  esim. nälän tyydytystä.
 Kirjailija ja poliitikko Cicero (106-43 eaa) oli sitä mieltä, ettei ole mitään syytä ylistää lapsuutta. Em virallisen totuuden rinnalla oli toki varsinkin äitien tunteet omiin lapsiinsa. Ciceron mukaan vauvan kuoleman sureminen oli sopimatonta ja ”naismaista”, mutta siis – pienen lapsen menettämistä kuitenkin surtiin, Cicerokin oman tyttärensä kuolemaa. 


Lapset juutalaisuudessa 
Juutalainen usko ja kansanperinne suhtautui lapsiin aivan toisella tavalla. Tooran mukaan jokainen lapsi on lähtökohtaisesti Jumalan kuva. Toorassa korostetaan, että lapset ovat siunaus ja he ovat Jumalan suojeluksessa, orvot erityisessä suojeluksessa. Vanha testamentissa lapsilla on arvoa ja merkitystä sekä käytännön elämässä että hengellisissä yhteyksissä. Sen ajan Välimeren kulttuuripiirissä juutalaiset erottuivat lasten oikeuksien ja ihmisarvon vaalijoina. Jo avioliittosopimuksissa pyrittiin varmistamaan ja vahvistamaan lasten oikeuksia.
Luemmme:  Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Tämä oli hyvin radikaali opetus antiikin maailmassa ja toisaalta jatkumoa siihen, mitä Toora oli jo satoja vuosia opettanut. Kristinuskon levitessä ei ollut siis ihme, että tällainen oppi aiheutti ihmetystä.  


Lapset kristinuskossa 
Varhaiskristillisessä maailmassa Jeesusta korostettiin Jumalan lapsena ja esim apostoli Paavali luonnehti varhaisia kristittyjä Jumalan lapsiksi. Kuulimme evankeliumin sanat: -joka nöyrtyy lapsen kaltaiseksi on suurin taivasten valtakunnassa. Varhaisimmassa kristillisessä kirjallisuudessa lapsiin liitettiin kaksi keskeistä piirrettä: viattomuus ja yksinkertaisuus. Kirkkoisä ja filosofi Klemens Aleksandrialainen (v150-215) kuvasi : lapset eivät kanna huolta maailman murheista. Raha ja sosiaalinen status ovat heille merkityksettömiä. 
Kirkkoisä Origenes (185-254) taas arvioi, etteivät lapset kiinnitä huomiota toistensa syntyperään tai varallisuuteen ainakaan neljän ensimmäisen ikävuotensa aikana. Eli lasten ja aikuisten välinen suurin ero on siinä, etteivät lapset tavoittele yhteiskunnallista asemaa eivätkä ulkonaisia rikkauksia. Varhaiskirkon ajattelijat pitivät aseman, vallan ja vaurauden tavoittelua suorastaan sielun sairauksina. Toki em ajattelijat erit. Origenes  pitivät positiivisen asiana myös lasten kehittymätöntä seksuaalisuutta, himottomuutta.


Luemme:

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Kristinuskon myötä lapsista tuli tasa-arvoisia aikuisten kanssa. Lapsista tuli täysiä ihmisiä, jopa esikuvallisia. Kirkkoisä Johannes Krysostomos(347-407) kirjoitti paljon lasten hengellisyydestä ja kasvattamisesta. Kasvatustyön ansiosta hyveet välittyvät aikakaudesta toiseen, syntyy ihmisen kutsumus ns. kultainen ketju. 
Lasten opettaminen oli jo varhaiskristittyjen kesken tärkeää. Opetettavia arvoja olivat: kuuliaisuus, oikea usko, itsehillintä ja jumalanpelko mutta myös aivan käytännöllisiä asioita. Opetuksen tavoitteena oli suojella lapsia huonoilta vaikutteilta ja kehnolta seuralta.   Lasten ja nuorten opettaminen kuuluvat edelleen kirkon työhön, tavoitteetkin ovat samoja. 
Juutalaisuus ja kristinusko haastoivat monia antiikin näkemyksiä. Abortit, heitteillejätöt ja lastensurmat sekä lasten hyväksikäyttö vähenivät kristinuskon leviämisen myötä. Kristinuskon sanoman leviämisellä oli ja on  suorastaan vallankumouksellinen vaikutus yhteiskunnan suhtautumiseen lapsiin. 
Lapsen oikeuksien YKn yleissopimus hyväksyttiin v.1989 ja se on maailman ratifioiduin l. voimaan saatettu  ihmisoikeussopimus. Sopimuksen mukaan (3 artikla, 2 kohta) lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Päivän tekstikin varoittaa, ettei saa johdattaa lankeemukseen yhtäkään lasta.  Kristinuskolla on ollut ja on  merkittävä, vallankumouksellinen  vaikutus maailmassa. 
Lapsista huolehtiminen 


    Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Nykyaikana yksi yhteiskuntamme suuri haaste on lasten ja nuorten pahoinvointi. Lasten ja nuorten pahoinvointi alkaa saavuttaa jo sellaiset mittasuhteet, etteivät yhteiskunnan keinot ja resurssit riitä korjaamaan kaikkia vaurioita. Pahoinvointia on paljon. 


Evankeliumi-teksti alkaa kysymyksellä: kuka teistä haluaa olla suurin? Kysymys on nykyajalle tuttu, mutta siis lapsille täysin vieras.  Moni haluaisi olla myös kuuluisin, mutta lapset eivät.  Aseman ja vaurauden tavoittelu ovat myös tätä aikaa ja siirtää huomion pois lapsista ja nuorista.  
Ilman aikuisia lapset ja nuoret eivät tiedä kuinka elämää tulee elää, mitä on hyödyllistä tehdä, mitä taas ei. Lapsen perusturvallisuuden tunne on lähtökohta tasapainoisen persoonallisuuden kehitykselle. Perusturvallisuuden tunteeseen tarvitaan aikuisten antama tuki ja kannustus. Päivän tekstin mukaan ”ei saa halveksia vähäistä” eli pitää vähempiarvoisena tai jättää huomiotta. Ja meille kerrotaan, että lapsella ja nuorella on enkeli suojana ja että tällä on suora yhteys taivasten valtakuntaan. Mitähän meistä aikuisista sinne on raportoitu ja raportoidaan?  
Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
Päivän teksti kehottaa meitä lapsen kaltaiseen nöyryyteen. Siis valitsemaan elämän tavaksemme viattomuuden ja yksinkertaisuuden. Edelleen meitä kehotetaan ottamaan luoksemme yhdenkin lapsen, samalla saamme toisen, merkittävän vieraan.  Yhteiskunnassamme on paljon lapsia, joilta puuttuu turvallinen kasvuympäristö, mutta onneksi on sellaisia ihmisiä, jotka haluavat avata kotinsa ja perheensä näille osattomille. Sijaiskotien tarve on suuri ja kaikki jotka sitä työtä tekevät ovat suuremmalla asialla kuten päivän teksti meille kertoo. 


Kirkon toiminnassa lapsi- ja nuorisotyöllä on pitkä traditio ulottuen 2000v taakse. Kirkon jäsenmäärän laskiessa nykyajan päättäjillä on huoli taloudellisten resurssien riittävyydestä. On jouduttu ja joudutaan jatkossakin tekemään valintoja. Kirkon keskeisiin tehtäviin kuuluu huolehtia heikommista ja vähäväkisistä. Päivän tekstinkin perusteella mm. lapsista ja nuorista. Kunnan ja seurakunnan yhteistyö kerho- ja leiritoiminnassa on tätä vähäisistä huolehtimista.  Sanansaattajat raportoivat. Toivottavasti meistä kerrotaan, että   enkeleillä on ollut vähänlaisesti töitä Pälkäneellä. 
Mielestäni liian vähän kirkko kertoo siitä arvokkaasta työstä, mitä se tekee lasten, nuorten ja perheiden keskuudessa. 

   Luemme : ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Lapset antavat meille esimerkin tavasta elää ja ottaa vastaan. Lapsi luottaa ja antaa palautteen kun siihen on aihetta. Lapsi iloitsee pienistä asioista.  Kun lapsi väsyy, hän lepää. 

Nykyajan ihminen on monenlaisten huolten kuormittama ja työtaakkojen väsyttämä. Aikuisten maailmassa uupumus on yhä useammin esillä ja moni työikäinen uupuu. 
Tarjolla on mahdollisuus luottaa Jumalan johdatukseen ja apuun lapsen lailla. Luontaisesti ihminen pyrkii tavalla tai toisella itse ratkomaan ongelmiaan. Yksi mahdollisuus on ottaa mallia lapsesta: luottaa siihen, että kaikki asiat järjestyvät; ”minun isäni kyllä korjaa asian”   ja levätä korkeimmissa käsissä. Lupauksen mukaan Herra antaa omilleen myös heidän nukkuessaan. 
Ps 127:2:  Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen vaikka he nukkuisivat. 


Hyvät kuulijat, vanhan afrikkalaisen sanonnan mukaan lasta kasvattaa koko kylä. Haastan meidät kaikki huomaamaan lähellämme olevat lapset ja nuoret  ja antamaan heille hyvän esimerkin ja turvallisen läsnäolon ja ennen kaikkea kannustusta elämän kaikissa vaiheissa. Osaltamme näin voimme vähentää pahoinvointia yhteiskunnassamme ja edistää ihmisyyden ketjua. Tähän meitä kutsuu päivän teksti. Ehkäpä meistä raportoidaan eteenpäin… 

Amen
 

2.10.2023 10.08