Alkukevään aikana olen kuunnellut vanhaa pääsiäisvirttä 89 Nyt herää yöstä henkeni. Laurentius Laurentin selkeät sanat (suom. Knut Legat Lindström) ja Johann Crügerin valoisa melodia tuntuvat virkistäviltä. Virsi julistaa toivoa ja rauhaa sekä halua hylätä turha maailma. Virressä Jeesus on symbolisesti nimetty uhrikaritsaksi ja toisaalta myös Juudan leijonaksi. Ihmistä kehotetaan sotimaan syntiä vastaan hänen tuellaan. Maailmassa onkin edelleen vakavia ongelmia.

Tämän kevään Suomessa ihmiset surevat nuorten pahoinvointia, kiistelevät hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta, huokaavat sotauutisia seuratessaan, pohtivat syvän sivistyksen rapautumista, turhautuvat ympäristöongelmien äärellä ja uupuvat työn vaatimuksista tai toisaalta mediaviihteen liikakulutuksen parissa. Moni voi tuntea vaikeutta keskittyä tai miettii, mitä oikeastaan pitäisi tehdä.  Kenen esimerkkiin tai johtoon voisi luottaa? Miten työelämästä tuttu itsen johtamisen idea toimisi? Tunnistanko edes omia tarpeitani? Lampaana voisin jäädä pyörimään vain paikoilleni.

Pyhäpäivän virsisuosituksissa Jeesus on vertauskuvallisesti paimen ja seurakuntalainen lammas, joka voi luottaa elämää kantavaan rakkauteen ja siihen, että kaikki tarvittava on saatavilla. Päivän tuttu psalmiteksti (Ps. 33:5−6) alkaa sanoin: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.”

Huhtikuu on minulle ”eksistentiaalinen kevät”, jolloin päivät ovat kirkkaita mainitsemani pääsiäisvirren sanojen mukaisesti. Raikas kotimaisema tarjoaa pitkiä avaria näkymiä, joiden keskellä on hyvä pohtia olennaisia kysymyksiä. Olen jo muutaman viikon lukenut Peter Scazzeron kirjaa (2019) Tunneterve hengellisyys − Päivästä päivään. Kirja tukee ihmisen kasvua kypsäksi ja vastuulliseksi aikuiseksi, joka osaa rakastaa myös itseään ja kykenee seuraamaan hyvän kristillisen elämän perusteita. Arjessa on olennaisen tärkeää osata kiittää sekä antautua päämäärätietoisesti hiljentymiselle, kohtuudelle ja aidolle rakkauden työlle.

Keski-ikäinen ihminen on ehtinyt kokea, kuinka moni toive ei elämässä ole voinut toteutua. Esimerkiksi Lapsettomuus, uratoiveiden tai asumishaaveiden kariutuminen voivat masentaa. Päivän toisessa lukukappaleessa (Hepr. 13:20−21) kirjoitetaan kuitenkin, että Rauhan Jumala ”varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sunnuntain psalmi päättyy lupaavasti sanoihin: ”ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun saakka.” Seuraa siis Hyvän Paimenen ääntä.

Jaakko Simola

kirkkovaltuutettu

Pälkäneen seurakunta