Uutislistaukseen

Sirpa Marttinen-Huhdanpää Sirpa Marttinen-Huhdanpää

HUOLENPITO

20.9.2021 23.09

Niinkuin vanhemmat pitävät huolta lapsistaan ja tarvittaessa hankkivat heille hoitajan, samoin  Pyhä Isä huolehtii omistaan. Hän antaa elämän ja kaiken muun sen ohessa. Hän tuntee elämämme jo ennen kuin sen ensimmäinenkään päivä on tullut.

Hän solmi armoliiton ja antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, iankaikkisen elämän perilliseksi. Enkelinsä hän antoi avuksemme opastamaan ja suojelemaan,  he ovat palvelevia henkiä niitä varten, jotka Jumalaa rakastavat. Kuitenkin Jumala varoitti, ettemme vihoittaisi  häntä, joka on lähetetty pitämään huolta meistä.  2Moos.23:21  sanotaan: ”Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikkomuksianne rankaisematta sillä minun nimeni  on hänessä.” Pahoitammeko me oman suojelusenkelimme mielen itsepäisyydellä,  halveksumalla pyhää, vähättelemällä vaaraa, uhmamielisyydellä, sortamalla,  härnäämällä, pahuutta suosimalla?

Elämän antaja on säätänyt myös elämäntehtävän, jokaiselle omansa, millainen se sitten kullekin on, ja varustaa sen toteuttamiseen.  Tarkoitus oli, että käyttäisimme talenttimme Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi. Josefin elämäntehtävä Jeesuksen kasvatusisänä oli olla rakentaja, muurata, veistää ja naulata.  Jeesuksen elämäntyö ihmisenä tuli täytetyksi vasta, kun naulat lyötiin vasaralla ristinpuuhun Jumalan Pojan käsien ja jalkojen läpi.

Kun me ihmiset emme pystyneet Jumalan tahdon mukaisesti  elämään,  piti  Mooseksen lain mukaan tuoda Jumalalle uhrina metsäkyyhkysiä, karitsoita ja nuoria härkiä. Kuitenkaan ”ei härkäin ja kauristen veri " pystynyt ihmiskunnan syntivelkaa sovittamaan. Uhrattava karja tuotiin temppelialueelle porteista, joista yksi oli Lammasportti.

Eräänä päivänä siitä portista astui sisään Jumalan Karitsa, ainoa synnitön, ihmiseksi tullut Jumalan poika. Hän tuli kertakaikkiseksi uhriksi syntiin kuolleen maailman puolesta ristille naulittavaksi. Se uhri riitti, Jumalan huolenpito kestää yli kuoleman, perille asti, että olisimme siellä missä hän on.  Sen uhriveren lunastamina saamme elää armon varassa.
Jos uskossa turvaudumme siihen.

                        Sirpa Marttinen-Huhdanpää
                        seurakuntalainen