Uutislistaukseen

Uudessa valossa

22.7.2021 22.00

Olin vuosikymmeniä sitten kuulijana, kun Hauhon silloinen kirkkoherra Sakari Isotalo kertoi hämmästyksensä hetkestä kotikirkkonsa alttarilla. Hetki liittyi joulupäivän jumalanpalveluksen televisiointiin tästä vanhasta holvikirkosta. Kirkko oli  varsinkin ennen remonttiaan hämärä muulloinkin. Kamerat tarvitsivat paljon lisävaloa. Yksi valoista oli suunnattu alttarille.  Isotalo kertoi silloin ensi kerran nähneensä alttaritaulunsa värit. Tuollainenko se on!  Hän vertasi meille kuulijoille tapahtumaa siihen, miten Pyhä Henki avaa näkemään  sen, mitä on koko ajan ollut esillä ja mitä Sanassa on kirjoitettu. 

Viime pyhän Kirkastussunnuntain evankeliumissa kolme opetuslasta sai tuokion nähdä toisenlaisen Jeesuksen, kirkkaan valon ympäröimänä. Valo ei ollut peräisin auringosta eikä muustakaan luomakunnasta.  Eikä Jeesus silloin kirkastusvuorella keskustellut Mooseksen ja Eliaan kanssa vallastaan ja voimastaan, vaan häntä odottavasta ristinkuolemasta. Mutta sitä kaikkea Pietari ja kumppaninsa eivät vielä aikoihin vähääkään ymmärtäneet. Vasta Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen tapahtuma alkoi heille avautua. 

Tässä tavallisessa arjessa jokin vähäisempi ja turhempikin  asia voi  joskus avautua uudessa valossa. Joku  sana saa uuden painotuksen toisenlaisessa yhteydessä. Niin minulle on käynyt rakkaan virsikirjan tekstien kanssa. 

Tätä kummallista aikaa on nyt kestänyt puolisentoista vuotta. Tiedotusvälineet ovat kertoneet tautitaistelun tilanteesta, halusimme tai emme. Yli vuosi sitten alettiin päivitettyihin lukuihin lisätä mukaan tautiin menehtyneiden kokonaismäärä. Liekö ollut luku 30, kun päässäni se yhdistyi kovin tutun virren numeroon. Työajalta seurakunnassa virsien numerot tulivat niin tutuiksi, että ovat edelleen käytössä myös virsikirjan ulkopuolella helpottamassa erilaisten tunnuslukujen ja auton rekisterinumeron muistamisessa. Sanat kun muistan aina paremmin kuin numerot. Niinpä lauloin tuon virren 30. Siitä asti virsikirja on ollut vierellä pöydällä. Aina uuden lukeman myötä on tullut luetuksi tai lauletuksi samannumeroinen virsi. Samalla olen usein myös muistanut niitä tuntemattomia perheitä ja sukuja, jotka nyt totuttelivat muuttuneeseen maailmaan surun myötä. Joskus loikka numerosta toiseen on ollut pitkä, joskus pienempi. Kummasti eri sävyisistä virsistä on korostunut jokin ennen ilman painotusta ollut sana tai säe, nyt tähän tilanteeseen kuuluva. Vaikkapa valoa tulvivasta suvivirrestä  sanat: ” Luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.” Terveysalan taistelun tässä vaiheessa askel virren numerosta toiseen on ollut toivoa antavan lyhyt. Välillä ei  ole löytynyt mitään laulettavaa, kun kahden liiteosan väleissä on numeroimattomat alueet. Nyt ollaan loppusivuilla uusimmassa ihanien virsien liitteessä. Tätä kirjoittaessani on  menehtyneiden luku 978.  Virsiä on jäljellä enää yksi. Kunpa virsikirja riittäisi!

Kaikkein uusin kirkastussunnuntain virsi 923 ei puhu luomakunnan auringosta, kun se kutsuu rukoilemaan: ”Oi kirkkain aurinko, ihmeellinen! Valaista täällä jo voit sydämen. Silmäni aukaise, osoite tie. Luoksesi taivaaseen perille vie.” Rukouksena se päivittyy uudeksi ja ajankohtaiseksi kaikkeen siihen, missä me kukin nyt elämme. 

                Helvi Jousmäki 
                eläkepappi Sappeesta