Luojan käsi on hipaissut maata.
Talven yli yltäneet unet ovat päättyneet.
Nyt jokainen lehti, heinä ja oksa
kuiskii kiitosta kohti taivasta.

Kevätvirrat laulavat loppusoittoansa,
niiden riemua rauhoittaa 
kesäisen päivän hiljainen paiste,
vedenpintaa syleilevä.

Aurinko nousee korkealle
lämmittäen maan ja mielen.
Kesän valo täyttää sielun,
rauhan virta vuotaa hiljaa.

Minä seison niityn partaalla,
nostan käteni ylös avaraan.
Sydämeni on niin täynnä kaikkea,
että se ei mahdu rintaan.

Kevät on opettanut minut kuulemaan,
nyt kesä opettaa näkemään,
kuinka jokainen ruohonkorsi
kumartaa Luojan luomaa, kunniaa.

Minä polvistun kasteen päälle,
kuuntelen maan sydämenlyöntejä.
Kevät ja kesä kätkevät iankaikkisen salaisuuden;
miten tämä kaikki tapahtui!

Tuuli kantaa rukouksia,
pilvet piirtävät taivaalle toivoa.
Jokainen hetki on siunaus,
kun luonto ja henki kohtaavat.

Kevät kääntyy kesäksi,
ajan pyörä pyörii hiljaa.
Mutta Jumalan rakkaus pysyy,
ikuinen kuin keskiyön valo.

Luojan hiljainen kutsu
kaikuu kaislikossa, kajastaa kasteessa.
Kevät kesän tulon siunatkoon!
Elämän kauneus on nyt ja tässä!

Siunattua kevättä ja kesään heräämisen aikaa Sinulle!
Pysähdy, katso, kuuntele, ylistä ja kiitä!

Kirsi Urkko
Pälkäneen kirkkovaltuuston puheenjohtaja