Piispantarkastuksen kiitospuhe - Kirsi Urkko

Tämänkertainen piispantarkastuksemme alkaa olla aivan maaliviivalla. Tarkastuksen koko prosessi alkoi keväällä ja on 
kestänyt sieltä tämän viikonlopun piispan visitaatio-osuuteen. 

Matka on ollut hieman erilainen kuin aiemmissa piispantarkastuksissa, meille annettu konsulttituki on ollut 
runsaampaa. Matka on ollut monipuolinen, olemme pysähtyneet monenlaisilla pysäkeillä sekä asemilla. Jos joku 
erehtyikin alussa ajattelemaan, että tämä on suoraviivainen kiitotie tähän hetkeen, niin on voinut huomata, että 
tämä on ollut paljon enemmän. Pysähtymisien lisäksi olemme saaneet katsella ympärillemme, ihailla maisemia ja 
kulkea perille pohdiskellen ja mutkitellen. Olemme tiedostaneet, että on olemassa myös ojia joita varoa, on siltoja, 
jotka vähän huojuvat ja on rapakoita, joissa joutuu välillä kyntämään syvässä. Rotkoilta meitä on suojattu ja 
jatkossakin toivottavasti matkamme jatkuu niin, että osaamme yhdessä välttää mustat aukot. Matkalla olemme 
syventäneet tietoa itsestämme seurakuntana.

Kiitän piispaa tästä hienosta puolivuotiskaudesta. Se on antanut meille hyviä eväitä päästä eteenpäin 
seurakuntamme oleellisen tehtävän toteuttamisessa. Tämä prosessi on vahvistanut sitä, että emme tee tätä työtä 
yksin, vaan saman väestön hyvää on tavoittelemassa monta toimijaa, kunta, eri kylät ja järjestöt yhdessä. Seurakunta 
on merkittävä HYTE-toimija eli hyvinvoinnin ja terveyden tuottaja. Toivon, että seurakuntamme työntekijät, te 
ymmärrätte, miten paljon teillä on hyviä kohtaamisia seurakuntalaisten ja kuntalaisten kanssa – se on juuri sitä heille 
annettua hyvinvoinnin lisäämistä. Yksikin kohtaaminen voi olla ihmiselle juuri se merkittävin ja kannattelevin. Haluan 
myös, että huomaamme jokainen toisessa olevan hyvän, tuemme toisiamme, työnnämme eteenpäin ylämäissä, 
pyydämme apua ja tarjoamme apua, sillä tämä on yhteistyötä. 

Luottamushenkilönä olen ilahtunut siitä, että seurakuntamme on jo pitkään toteuttanut evankelisluterilaisen kirkon 
Ovet auki -strategiaa. Pälkäneen seurakunnassa on kauan ollut mahdollista kulkea mukana tavallisena 
seurakuntalaisena, vastuullisena siitä osasta seurakunnan toimintaa, joka on itselle mieluinen. Tämä tuottaa 
hyvinvointia ja antaa elämään merkityksellisyyttä. Tämä näkyy erityisesti siinä, että seurakunnassamme 
ikäihmisilläkin on paikka, päivätyön jäätyä taakse, seurakunnasta voi löytää kynnyksettömyyden vuoksi paikan itsensä 
toteuttamiseen. Tämä näkyy muun muassa musiikkityössä, torikahvion pyörittämisessä tai jumalanpalvelusten 
toteuttamisessa. Se näkyy diakoniassa ja lähetyksessä. 

Piispantarkastuksen arvotyöskentelyssä eilen oli aika hienoa huomata, että seurakunnassamme jaetaan samoja 
arvoja, oli pohtijana sitten työntekijä tai luottamushenkilö. Työtä meille aiheutti lähinnä se, että saimme 
ajatuksemme puettua oikeiksi sanoiksi. 

Piispamme Matti kiteytti arvopohdintamme eilen ainakin minua paljon koskettavasti. Hän pohti, ovatko 
arvokolmiossamme tärkeimmät arvot siellä kolmion kärjessä vai alla kolmion perustuksena, kaikkihan nämä ovat 
tärkeitä osia. Piispa kehotti meitä pohtimaan kolmiota jäävuorena, jossa kärki näkyy kulkijoille. Ja vaikka vain kärki 
näkyy, luja perusta on siellä pinnan alla. 

Näenkin tämän prosessin myötä seurakuntamme jäävuorena, joka ei sula kohtuullisen toimintamme ja 
kulutuksemme ansiosta. Meillä on luja perusta seurakuntamme pysyvyyden ja jatkuvuuden vuoksi, tulee uusia 
toimijoita, kun edelliset väistyvät, uudet tekijät vahvistavat perustaa. Seurakunta on kallio ja noja, turva vaikeissakin 
hetkissä. Olemme avoimesti olemassa, näymme rohkeasti ulospäin. Turvallisena vuorena olemme kotoisia ja 
armollisia, meitä halutaan lähestyä, sillä lähimmäisenrakkaus toimintamme kärjessä loistaa antaen ympärille valoa 
majakan lailla. 

Tarkastimme piispan vai hän meidät?
Ratkaisimme kiistan - kuka koska ja keidät.
Katsoimme ympärillemme ja itseä kohti
ja kun peiliin katsoi, siinä jo kaikkea pohti!
Piispaakin siis tarkastimme ja siltä näyttää, 
että on hän kyllä oiva!
Kohtaa, laulaa, sanaa käyttää, 
taitoa on myös musisoida.
Konsulttimme Lauri ja Salla,
leikititte meitä taivasalla,
ei ryhdytty silti kirkonrottaan tai tervapataan,
vaan tuotimme kolmion verran arvodataa.
Tässä piirissä pyöri monta hienoa poikaa ja likkaa
Kiittäen katson Pauliina Pikkaa.
Kunnan kanssa jaamme samaa tarjoilupöytää,
hytestä voimme yhteistä purtavaa löytää.
Kiitosta voi jakaa moneen suuntaan,
työporukalle voimme aina hurraata huutaa!
Sydän on mukana toimissa heidän,
hyvä on nojata muitten meidän.
Turva ja kallio jalkojen alla
kuljemme Luojan taivaan alla,
jatkaen matkaa sukupolvien ketjuissa
kuullen, kun kaikaa piispan basso ja kiitoksemme laulupuissa!

Syvästi kiitän piispaamme Mattia tästä puolivuotisjaksosta, mahdollistitte meille hyvän työskentelyn ja syvän 
pohdinnan. Kiitän Sallaa ja Lauria peilinämme olemisesta, hienoista työmuodoista näissä päivissä. Kiitän jokaista 
mukana ollutta työntekijää ja seurakuntalaista sekä yhteistyökumppania. Työ jatkuu, laakereilla on vaarallista levätä! 
Huoahdamme, mutta edelleen pidämme hihat käärittyinä